Radikaalifeminististä kritiikkiä Yle Puheelle, Julkisen sanan neuvostolle ja oikeistopopulisteille

Yle Puhe julkaisi huhtikuussa 2021 “Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen” -radio-ohjelman jakson otsikolla “Briteissä leviää syrjivä muuntofeminismi”. “Muuntofeminismillä” he viittaavat juridisen sukupuolen itsemäärittelyoikeutta vastustaviin gender-kriittisiin feministeihin. Lähetyksen nimi on varsin koominen, sillä valtavirtainen feminismi on ollut gender-kriittistä jo 1970-luvulta lähtien, kun taas Kaartamon ja Tapanaisen edustama gender-essentialistinen feminismi on yleistynyt vasta tällä vuosituhannella.

Feministiset yhteiskuntateoreetikot (mm. Mary Wollstonecraft ja John Stuart Mill) ovat itse asiassa jo 1700-1800-luvuilta lähtien argumentoineet,  että stereotyyppinen “naisellinen luonne” on seurausta sukupuolirooliodotuksista ja naisten alisteisesta asemasta. Toisen aallon feministit alkoivat kutsua genderiksi miesten sosiaalistumista  dominoiviksi ja “maskuliinisiksi” sekä naisten sosiaalistumista alistuviksi ja “feminiinisiksi” (ks. esim. Kate Millett: Sexual Politics). Kuitenkin parin viime vuosikymmenen aikana yhä useammat feministit (kuten Kaartamo ja Tapanainen) ovat alkaneet väittää, että gender on sisäsyntyinen ominaisuus ja/tai positiivisella tavalla yksilön identiteetti. Sen takia toisen aallon feminismin gender-teorioihin ajattelunsa perustavat feministit ovat alkaneet kutsua itseään selvyyden vuoksi gender-kriittisiksi.

Radio-ohjelmassa esitetään useita virheellisiä väitteitä ja vääristellään poliittisen “vastapuolen” näkemyksiä. Tosiasiat ja toimittajien omat mielipiteet sekoittuvat keskenään. Teimme ohjelmasta valituksen YLElle. Ohjelman vastaava tuottaja Sakari Silvola ei kuitenkaan nähnyt ohjelmassa mitään korjattavaa. Hän totesi meille alentuvaan sävyyn kirjoitetussa vastauksessaan, että “[o]hjelma on lajityypiltään talk-show ja sen sävy on usein poleeminen, paikoin satiirinen ja jopa karnevalistinen”. Ohjelman kutsuminen karnevalistiseksi on kiinnostava sanavalinta, sillä karnevaalin ideaan kuuluu vallanpitäjien asettaminen naurunalaisiksi. Ohjelmassa kuitenkin valtion palkkaamat, keskiluokkaiset, suuren kuulijakunnan ja täten merkittävää yhteiskunnallista vaikutusvaltaa omaavat toimittajat asettavat naurunalaisiksi hyvin marginaalisen blogimme kirjoittajat.

Toimitimme radio-ohjelmasta kantelun Julkisen sanan neuvostolle kesäkuussa 2021. Ohjelma sai JSN:lta langettavan päätöksen 3.11.2021, sillä myös heidän näkemyksensä mukaan “[o]hjelmassa mielipiteet ja tosiasiat sekoittuivat harhaanjohtavalla tavalla”, kun toimittajat väittivät, että “lääketieteellisesti nykykäsityksen mukaan transsukupuolisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että sikiön kehityksessä sukuelimet ja aivot kehittyvät eriaikaisesti ja toisiaan vastaamattomiksi”. Tämä toimittajien väite ei JSN:n kuuleman asiantuntijan mukaan ole vallitseva lääketieteellinen nykykäsitys. Olemme iloisia tästä päätöksestä. JSN kuitenkin katsoi harmiksemme, että “muiden kantelussa mainittujen väitteiden osalta kyse on kantelijoiden ja ohjelman toimittajien mielipide- ja näkökulmaeroista tai korkeintaan epätarkkuuksista – ei olennaisista asiavirheistä tai puutteellisesta lähdekritiikistä.”

JSN ottaa heti tiedotteensa alussa puolueellisen kannan toteamalla, että “[r]adio-ohjelman toimittajat käsittelivät poleemiseen ja osin satiiriseen sävyyn feministejä, jotka kyseenalaistavat transsukupuolisten oikeuksia”. Näkemys, että gender-kriittiset feministit “kyseenalaistavat transsukupuolisten oikeuksia” on radio-ohjelman toimittajien (ja näköjään myös JSN:n hallituksen) näkemys, kun taas meidän näkemyksemme mukaan gender-kriittiset feministit kannattavat transihmisten perus- ja ihmisoikeuksia, mutta kyseenalaistavat essentialistisen käsityksen genderistä ja vastustavat sukupuolen korvaamista gender-identiteetillä lainsäädännössä.

JSN jätti tiedotteessaan myös jostain syystä julkaisematta erityisen olennaisen osuuden kantelumme kolmannesta kohdasta, jossa väännämme rautalangasta gender-kriittisten feministien ja ns. anti-gender-liikkeen eron:

“Gender-kriittiset feministit näkevät genderin olevan sosiaalinen konstruktio, kun taas anti-gender-liike vastustaa feministisiä gender-teorioita, joiden mukaan sukupuoliroolit eivät ole sisäsyntyisiä ja ‘luonnollisia’, vaan sosiaalisesti rakentuneita ja keino sortaa naisia. Anti-gender-liike haluaa säilyttää sukupuoliroolit todellisessa maailmassa, mutta hävittää gender-käsitteen teoreettisena työkaluna, kun taas gender-kriittiset feministit haluavat hävittää genderiksi nimittämänsä ilmiön todellisessa maailmassa ja sen takia pitävät gender-käsitettä ehdottoman tärkeänä teoreettisena työkaluna. Vaikka sekä anti-gender-liike että gender-kriittiset feministit vastustavat juridisen sukupuolen (engl. juridical sex) itsemääräämisoikeutta, niin yleisesti ottaen näiden kahden liikkeen yhteiskunnalliset tavoitteet ja ideologinen perusta ovat täysin ristiriidassa keskenään.”

Mielestämme on siis kiistattoman selvää, että toimittajat rikkovat journalistin ohjetta 11 (= yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta) väittäessään, että gender-kriittiset feministit ja anti-gender-liike “jakavat saman gender-kriittisen ajatusmaailman” sekä todetessaan, että kutsumalla itseään gender-kriittisiksi feministit “asemoituvat osaksi tätä koko maailmanlaajuista anti-gender-liikehdintää”. Ironista kyllä, sisäsyntyiseen genderiin uskovien Kaartamon ja Tapanaisen sukupuolikäsitys on paljon lähempänä konservatiivisen anti-gender-liikkeen sukupuolikäsitystä kuin meidän.

JSN:n julkaisemat, YLEn luovista sisällöistä vastaavan toimittajan Ville Vilénin vastaukset oikaisuvaatimuksiimme ovat yleisesti ottaen varsin puutteellisia ja osittain jopa täysin asian vierestä hourimista. Emme käy tässä läpi jokaista näkemäämme epäloogisuutta, mutta muutamaa kohtaa haluamme hieman kommentoida.

Kantelumme kohdassa 6 kritisoimme sitä, miten Kaartamo ja Tapanainen väittävät radikaalifeministien olevan “aatteellisesti lähellä äärioikeistolaisia – vain sillä perusteella, että he suhtautuvat kielteisesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyoikeuteen”. Vilén vastaa seuraavasti: “Ohjelmassa ei väitetä, että ‘terfit’ olisivat äärioikeistoa tai muutoin aatteellisesti lähellä sitä vaan että he jakavat saman ‘sukupuolikriittisen’ ajatusmaailman.” Kuten olemme jo perustelleet, äärioikeisto ja radikaalifeministit eivät missään nimessä jaa “samaa ‘sukupuolikriittistä’ ajatusmaailmaa”. Äärioikeiston ja radikaalifeministien “ajatukset transihmisistä” eivät myöskään ole millään muotoa “samanlaisia”, kuten Kaartamo ja Tapanainen ohjelmassaan esittävät. Kuulisimme mielellämme JSN:lta, että mikä on olennainen asiavirhe, jos radikaalifeministien sukupuolikäsitysten samastaminen äärioikeiston sukupuolikäsityksiin ei ole sellainen. Miten tämä voidaan katsoa mielipide-eroksi tai pelkäksi “epätarkkuudeksi”?

Huomautamme kantelussa, että “Kaartamo ja Tapanainen antavat ymmärtää, että Briteissä suureen suosioon noussut gender-kriittinen feminismi olisi valkoisten keski- ja yläluokkaisten naisten liike, vaikka liikkeeseen kuuluu kattavasti naisia eri yhteiskuntaluokista ja sekä valkoisia että rodullistettuja naisia.” Vilén vastaa, että “[o]hjelmassa ei väitetä, etteikö brittiläisessä feministisessä transvastaisessa liikehdinnässä olisi mukana muitakin kuin valkoisia ylä- tai keskiluokkaisia ihmisiä, vaan siinä puhutaan brittifeminismin erityispiirteistä verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin[.]” On totta, että ohjelmassa ei suoraan kiistetä työväenluokkaisten ja muiden kuin valkoisten naisten osuutta gender-kriittisessä feministisessä liikkeessä, mutta heidän valtavaa määräänsä ei myöskään millään tavalla mainita. Isossa-Britanniassa viime vuosina vaikuttanut gender-kriittinen liike on historiallisen suuri ruohonjuuritasolta noussut feministinen kansanliike. Tämän seikan täysi sivuuttaminen ohjelmassa on todella merkillepantavaa.

Vilén myös väittää vastauksessaan, että “J.K. Rowlingin tapaus, hänen kannanottonsa ja niiden aiheuttamat reaktiot taustoitetaan ohjelmassa varsin kattavasti.” Kaartamo ja Tapanainen eivät kuitenkaan esitä yhden yhtä suoraa sitaattia Rowlingin kirjoittamasta esseestä, jossa Rowling perusteellisesti avaa näkemyksiään, vaan sen sijaan he toistavat ainoastaan transaktivistien vääristäviä tulkintoja. Toimittajat myös selittävät ohjelmassa, että koska Rowlingin essee on heistä “transfobinen”, niin sen sisältöä “ei ole nyt laajasti siksi tässä syytä toistaa”.

Huomautamme kantelussa, että Kaartamo ja Tapanainen vääristelevät myös yhtä meidän blogissamme julkaistun postauksen sisältöä. Postauksessa kerrotaan muun muassa naisvankeja pahoinpidelleistä transidentifioituvista miesvangeista sekä transidentifioituvasta vapaaottelija Fallon Foxista, joka aiheutti vastustajalleen kallonmurtuman. Toimittajat kuitenkin antavat ymmärtää, että mitään edellä kuvatun kaltaista ei ole todellisuudessa tapahtunut, ja naureskelevat blogin kirjoittajien maalailevan täysin kuvitteellisia uhkakuvia. Vilén puolustautuu hyökkäämällä: “Radikaalifeministi-blogin kirjoittajat eivät esitä – – todisteita sille, että cis-miehet käyttäisivät järjestelmällisesti sukupuolen juridista itsemäärittelyoikeutta hyväkseen voidakseen hyökkäillä naisia vastaan, ja sivuuttavat täysin sen, kuinka paljon transnaisiin kohdistuu hyökkäyksiä miesten vankiloissa.” Kyseisessä blogipostauksessa on kuitenkin linkki April Halleyn kirjoittamaan artikkeliin, jossa ongelman laajuus tuodaan varsin kattavasti esille. Esimerkiksi vuonna 2019 Englannissa ja Walesissa yksi viidestäkymmenestä miesvangista identifioitui naiseksi, ja aivan tuoreiden tilastojen mukaan Skotlannissa on viimeisen puolentoista vuoden aikana siirretty kaksitoista väkivalta- ja seksuaalirikoksista tuomittua transidentifioituvaa miestä naisten vankilaan. Myös transidentifioituvien miesvankien turvallisuuteen tulee tietysti kiinnittää parempaa huomiota (ja ylipäätään koko vankilasysteemi kaipaa kokonaisvaltaista uudistamista ympäri maailman), mutta miesten siirtäminen naisten vankilaan ei todellakaan ole ainoa, paras tai millään muotoa eettisesti perusteltu ratkaisu miesvankiloiden turvallisuusongelmiin, kuten Vilén vaikuttaa ajattelevan.

Vilén myös toteaa, että “[o]hjelman tekijät lähtevät siitä näkemyksestä, että transnainen on nainen, ei mies. Silloin tässä yhteydessä ei ole relevanttia nostaa esiin sitä kiistatonta tosiasiaa, että miehet ovat tilastollisesti väkivaltaisempia kuin naiset. Ajatus cis-naisia kategorisesti väkivaltaisemmista transnaisista on perusteeton. Tällaista ei ole luultavasti edes tutkittu, koska se olisi jo tutkimusasetelmana kyseenalainen.” Lainauksen kaksi viimeistä lausetta muodostavat ilmiselvän paradoksin. Jokainen myös varmasti ymmärtää, että lainauksen ensimmäinen lause estää kriittisen keskustelun aiheesta, sillä Vilén ei osaa tai halua käsitteellisesti erottaa sukupuolta ja gender-identiteettiä. Sukupuoli kuitenkin on kiistaton tosiasia, kuten myös Jani Kaaro meitä ilahduttaen muistutti uusimmassa Lääkärilehden kolumnissaan. 

Vilén puolustautuu myös vedoten siihen, että Kaartamon ja Tapanaisen “näkökulma on intersektionaalinen ja heidän ideologinen lähtökohtansa kaikenlainen syrjimättömyys.” Intersektionaalisuus-käsitteellä on varsin selkeä merkitys akateemisessa ja feministisessä viitekehyksessä: se on työkalu risteävien syrjinnän muotojen tunnistamiseksi. Vilén, Kaartamo ja Tapanainen kuitenkin vaikuttavat käyttävän “intersektionaalisuus”-termiä varsin vilpillisesti sellaiseen tapaan, että siihen vetoamalla he voivat pyhittää mitkä tahansa aivottomuutensa.

Vilén, Kaartamo ja Tapanainen määrittelevät ulkoapäin gender-kriittisen ja radikaalifeministisen maailmankatsomuksen ja sivuuttavat täysin kaltaistemme feministien esittämän kritiikin. Vilén vetoaa vastineensa lopussa sananvapauteen ja erilaisten näkemysten sietämiseen. Feministien näkemysten vääristely ja heidän leimaamisensa “terfeiksi” tai “transfoobikoiksi” ei kuitenkaan edistä sananvapautta tai toimi esimerkkinä erilaisten näkemysten sietämisestä.

Emme ole huomanneet liberaalivasemmiston tai transaktivistien juuri kommentoineen JSN:n päätöstä julkisesti. Sen sijaan Twitterin oikeistosiipi Ivan Puopolon ja Sanna Ukkolan johdolla tuohtui päätöksestä. JSN:n lausunto, että “[k]äsitys, että miesten ja naisten aivot poikkeaisivat toisistaan merkittävällä tavalla, joka voitaisiin tavalla tai toisella yksilöltä osoittaa, on liioiteltu”, oli heille aivan liikaa. Tästä huomaa, miten paljon transaktivisteilla ja oikeistokonservatiiveilla on lopulta yhteistä: molemmat sokaistuvat vihasta, kun näkemys (tai toivomus) kiistattoman selkeästä “aivosukupuolesta” asetetaan kyseenalaiseksi. Toisin kuin Puopolo, Ukkola ja muut joko lukutaidon puutteen tai tahallisen väärinymmärtämisen halun takia tulkitsivat, JSN tai me kantelijat emme kiistä, etteikö naisten ja miesten aivoista olisi löydetty selkeitä keskimääräisiä eroja. Sen sijaan kiistämme, että ihmisyksilön biologinen sukupuoli voitaisiin todeta yhtä varmasti (tai jopa varmemmin) aivoista kuin sukupuolielimistä.

On kuitenkin totta, että sen enempää JSN:n julkaisema päätös kuin myöskään YLEn julkaisema uutinen JSN:n päätöksestä eivät olleet erityisen helppolukuisia. Olemme kuulleet useammalta ihmiseltä, että heidän oli vaikea ymmärtää, mistä YLE sai (ja mistä ei saanut) langettavan päätöksen. Journalistin ohjeet on laadittu ihan syystä, ja päätöslauselmien tulisi olla kirjoitettu niin selkeästi ja ymmärrettävästi, että ne olisivat kaikkien kansalaisten luettavissa. 

Kirjoittanut: Frida & Laura