Translapsista, sukupuolistereotypioista ja sterilisaatiosta

Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Suomessa hyvin nuoria translapsia ei ole vielä pahemmin näkynyt mediassa. Tämä parin vuoden takainen MTV uutisten julkaisema haastattelu, jossa ”Meiju” kertoo translapsestaan ”Ilosta”, on kuitenkin monella tapaa hyvin ristiriitainen ja huolestuttava, ja toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, miten transgender-ajattelussa menevät sukupuoli ja sukupuoliroolit sekaisin. Jutun tekohetkellä Ilo on käynyt koulua joitakin vuosia, mutta haastattelussa keskitytään erityisesti aikaan, jolloin Ilo oli vielä päiväkoti-ikäinen.

Meiju kertoo, että kun Ilo tuli vauvana perheeseen:

Meillä kaikki vaatteet olivat pojan vaatteita, ja lelut, joita ostimme, olivat pojan leluja.

Meiju jatkaa muistelua:

 Me kasvatimme häntä niin kuin pientä poikaa kasvatetaan. Ja sitten tämä pieni poika alkoi leikkiä mekoilla[.]

Meiju kuvailee nykyistä Iloa seuraavasti:

Kotona Ilo on Meijun sanojen mukaan aivan tavallinen tyttö. Hän tykkää tyttöjen jutuista, vaaleanpunaisista ja kimalteisista, mutta ajaa joskus radio-ohjattava [sic] autoa tai katselee taivaalta lentokoneita.

Ilo oli 4-vuotias, kun Meiju alkoi ajatella Ilon olevan transtyttö – koska Ilo tykkäsi mekoista, pinkistä ja kimalteesta, ja muut ihmiset ihmettelivät Ilon sukupuolta. Erityisen käänteen tekevä hetki oli Meijun mukaan se, kun perheen opettaja-ystävä tuli kylään:

Minä menin avaamaan ja siinä vaiheessa, kun katsoin taakseni, niin meidän pieni poikamme oli jo vetänyt prinsessamekon päälleen. Se hetki oli sellainen, että näin tämän ihanan opettajan silmistä kysymykseen, että mitä. Silloin vasta tajusin ajatella, että niin. Mitä?

Minäkin kysyn: ”mitä?”, mutta minun kysymykseni on suunnattu aikuisille, joita pojan pukeutuminen mekkoon vielä 2010-luvulla ihmetyttää.

Ilon ”mekkoleikit” olivat aluksi vain ”hihityttäneet” perhettä. Se, että pojan pukeutuminen mekkoon on aluksi naurattanut, kertoo siitä, että perinteiset sukupuolistereotypiat ovat olleet heidän perheessään yhtä tiukassa kuin yhteiskunnassa yleisestikin. Miksi en ole myöskään yhtään yllättynyt, että translapsen äidin mielestä on olemassa erikseen ”poikien juttuja” ja ”tyttöjen juttuja”?

Jutussa ei mainita, että Ilo olisi itse 4-vuotiaana kertonut olevansa tyttö. Sen sijaan kerrotaan, että sen jälkeen, kun Ilo sai alkaa vapaasti pukeutua ja leikkiä kuten haluaa, ja sai uuden nimen, hän alkoi voida psyykkisesti paremmin. Miksi Ilon ei vain voinut antaa käyttää mekkoja, keksiä itselleen ”feminiinistä” lempinimeä ja opettaa häntä olla välittämättä sukupuolirooleista? Miksi tähän asiaan piti sotkea transsukupuolisuus?

4-vuotiaan (ja sitä aika paljon vanhemmankin) lapsen identiteettikehitys on vasta aivan aluillaan, minkä takia nuoren lapsen kutsuminen transsukupuoliseksi, kuin se olisi jokin fakta, on täysin absurdia. Koska kulttuurimme on edelleen hyvin ”sukupuolikoodattu”, ei ole mikään ihme, että normeista hurjasti poikkeava poika voi uskoa ja kokea olevansa oikeasti tyttö – etenkin, jos aikuiset opettavat sen olevan mahdollista. Kokemus ”väärään sukupuoleen syntymisestä” on varmasti hyvin todellinen monelle lapselle, mutta vastuullinen aikuinen ei tee lapsen sukupuolesta ongelmaa, vaan  keskittyy tukemaan lapsen persoonallisuuden kehitystä ja luomaan mahdollisimman sukupuolirooleista vapaan kasvuympäristön. Tämä voi tietysti olla nykyisessä yhteiskunnassa vaikeaa, minkä takia kaipaamme myös suurempaa kulttuurista muutosta kohti lasten sukupuolisensitiivisempää kasvatusta.

Ei ole mikään ihme, että sukupuoliroolitettu kulttuuri yhdistettynä genderideologian oppeihin synnyttää ”translapsia”. Mitä konservatiivisemmat sukupuoliroolinäkemykset genderideologiaan uskovilla vanhemmilla on, sitä todennäköisemmin oman lapsen poikkeavuus sukupuolirooleista merkityksellistetään viitteeksi transsukupuolisuudesta.

Olen jo aikaisemmassa blogipostauksessani osoittanut, että myös Setan opetusmateriaali vilisee yhtä räikeitä sukupuolistereotypioita kuin Meijun haastattelu.

Monet aikuiset lesbot ovat osoittaneet huolensa siitä, että he olisivat mahdollisesti ajautuneet transitioitumaan transmiehiksi, jos genderideologia* olisi ollut valtavirtaa heidän lapsuudessaan. Myös yhä useammat transmiehistä detransitioituneet naiset ovat kertoneet julkisesti kokemuksistaan siitä, miten he alkoivat ajatella olevansa transsukupuolisia, mutta lopulta luopuivat trans-identiteetistään ja lopettivat aloittamansa medikaaliset transhoidot. (Esim. CariDagnyAlfie ja Ben YouTubessa.)

Meiju kuitenkin perustelee lasten transsukupuolisuutta seuraavasti:

Kyllähän me oletamme, että jokainen pieni tyttö tai poika tietää jo vauvana, haluaako hän mekon vai housut päälleen! Tämä on ihan sama asia, mutta sukupuoli on vain mennyt väärin päin.

Meiju ehkä olettaa, mutta uskoisin ja toivoisin, että suurin osa ihmisistä ei ajattele tyttövauvoilla olevan sisäsyntyistä ”mekkogeeniä” ja pojilla ”housugeeniä”. Lapset alkavat noin 3-vuotiaina hahmottamaan, mikä sukupuoli on, ja seuraamaan kulttuurisia vihjeitä siitä, mikä on omalle sukupuolelle sopivaa käytöstä. (Olen kuullut vaikka kuinka monta tarinaa pojista, jotka esimerkiksi rakastivat pinkkiä, mutta tarhan aloitettua oppivat muilta lapsilta, että pinkki on ”tyttöjen väri”, ja sen jälkeen lempiväri vaihtui alta aikayksikön.) Jotkut lapset kuitenkin (mahdollisesta sosiaalisesta paineesta huolimatta) toimivat kulttuurisia normeja vastaan, mikä on vain hienoa –  se ei kuitenkaan tarkoita, että lapsi olisi ”syntynyt väärään kehoon/sukupuoleen”, ja sellaisen sanominen lapselle on julmaa.

Meiju kertoo selittäneensä transsukupuolisuutta muille lapsille seuraavasti:

[O]len sanonut, että joillain tytöillä on pippeli ja joillekin pojille on tullut pimppi, ja se on vähän hankalaa ja harmillista heille itselleen, mutta se ei vaikuta sukupuoleen, koska sukupuoli lasketaan aivoista. Sitten lapset sanovat: ”aijaa, sukupuoli lasketaan aivoista, en tiennytkään” ja jatkavat matkaa. He eivät asiaa sen kummemmin ihmettele[.]

Pienet lapset eivät ihmettele, koska he ovat vielä siinä iässä, että uskovat lähes minkä tahansa aikuisen kertoman hölynpölyn todeksi. Tällaisen täysin valheellisen tiedon opettaminen lapsille onkin todella vastuutonta. Transihmiset eivät käy ”aivotesteissä” varmistamassa sukupuoltaan, sillä sellaisia testejä ei ole olemassa. Olisi mielenkiintoista kuulla Meijun selittävän, miten sukupuoli ”lasketaan aivoista”. (Meiju tuskin viittaa kromosomeihin.)

Meiju pohtii sterilisaatio-aihetta seuraavasti:

Translaissa henkilöltä, joka haluaa korjata sukupuoltaan, vaaditaan esimerkiksi lisääntymiskyvyttömyyttä. Se tuntuu Meijusta erityisen kipeältä, sillä kun Ilolta kysyy, mikä sinusta tulee isona, vastaus on ”äiti, samanlainen äiti kuin sinä”.

– Okei, tämä vaihe menee varmaan ohi, mutta hän on nyt siinä iässä, että hänestä on tulossa samanlainen äiti kuin minä. Ja jotenkin tuntuu aika hurjalta, että mahdollisesti hänellä on edessään lapsettomuus.

Suomessa translapsi ei myöskään saa niin sanottua blokkerihoitoa, jolla murrosikää voisi siirtää. Se tarkoittaa sitä, että kun murrosikä alkaa, se muuttaa kehoa mahdollisesti väärään suuntaan.

– Ne ovat sellaisia asioita, mitä itse pelkään hirveästi, Meiju kuvaa[.]

Ensin Meijua surettaa se, että Ilo ei ehkä voi saada tulevisuudessa lapsia, koska Suomen laki ei tällä hetkellä anna transihmisen vaihtaa juridista sukupuoltaan, jos hän ei ole käynyt läpi steriloivia transhoitoja. Suoraan sen jälkeen Meiju pelkää myös sitä, että Ilolle ei voida jo lapsena antaa blokkerihoitoja, jotka myös takaavat lisääntymiskyvyn menetyksen, jos niitä jatketaan vastakkaisen sukupuolen hormonihoidoilla. (Logiikka, hoi!)

Samaan aikaan siis, kun Meiju ja muut transaktivistit kampanjoivat aikuisten transihmisten ”pakkosterilisaatiota” vastaan, he kampanjoivat myös sen puolesta, että lapsia voitaisiin steriloida blokkeri- ja hormonihoidoin. Transaktivistien mielestä valtio ei saa vaatia aikuisilta transihmisiltä lääketieteellisiä hoitoja, mutta sen sijaan lääkärien ja vanhempien pitäisi voida päättää lapsen sterilisaatioon johtavista hoidoista –  lapsi ei missään nimessä ole itse kykenevä antamaan näin isoon asiaan informoitua suostumusta, vaan muut tekevät päätöksen lapsen puolesta.

Haluan myös muistuttaa, että blokkeri- ja hormonihoitojen yhdistelmä ei aiheuta pelkästään lisääntymiskyvyttömyyttä, vaan se voi vaikuttaa myös esimerkiksi kykyyn kokea seksuaalista nautintoa. Ei esimerkiksi ole varmaa tietoa siitä, että voivatko pojasta tytöksi transitioituneet, teini-iässä blokkeri- ja hormonihoidot läpi käyneet henkilöt saada ikinä orgasmia, koska sukupuolielimet eivät ole päässeet kehittymään normaalilla tavalla. Lapsi ei voi antaa informoitua suostumusta hoitoihin, jotka voivat viedä häneltä jotain sellaista, mitä hän ei ole vielä kokenut tai kykene vielä täysin ymmärtämään. Hoitojen muista vaikutuksista terveyteen ja aivojen kehitykseen ei myöskään ole olemassa vielä kattavaa näyttöä. Blokkeri- ja hormonihoidot läpi käyneet ihmiset ovat lisäksi lopun elämäänsä riippuvaisia lääkehoidoista, halusivat he sitten jatkaa transitiota tai eivät.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että transsukupuolisuudesta ilmiönä saa kertoa kouluikäisille lapsille, ja jopa opettaa aiheesta koulussa. Vastustan kuitenkin genderideologian opettamista ainoana oikeana totuutena –  sen sijaan sitä pitäisi käsitellä yhtenä vaihtoehtoisena tapana käsittää maailmaa, aivan kuten muitakin uskontoja, ideologioita ja filosofisia suuntauksia opetetaan.

*Genderideologia = Usko lisääntymisbiologisesta sukupuolesta erilliseen (henkiseen / psyykkiseen / aivo-) sukupuoleen, joka on biologista sukupuolta todellisempi. Ideologiaan liittyy usein esimerkiksi ajatus, että kaikki sukupuolitetut tilat tulisi jakaa sukupuoli-identiteetin, eikä biologisen sukupuolen, perusteella.

Kirjoittanut: Laura

7 vastausta artikkeliin “Translapsista, sukupuolistereotypioista ja sterilisaatiosta

  1. Suomessa ei ole steriloitu ketään transsukupuolisuuden perusteella, koska hormonihoito ehkäisee tehokkaasti.
    Translain lisääntymiskyvyttömyysvaatimus ei ole pakkosterilisaatio.
    Pykälällä ei ole merkitystä.
    Hormonit lopettamalla hedelmällisyys voi palautua, eli vaatimusta voisi kiertää.

    Tykkää

    1. Jep, pelkkien hormonihoitojen keholliset vaikutukset ovat jossain määrin kumottavissa. Sen sijaan lapsina blokkeri+hormonihoidot läpi käyneet jäävät lisääntymiskyvyttömiksi, koska he eivät ole käyneet läpi luonnollista murrosikää. – Laura

      Tykkää

  2. Jep. Mulla kolme lasta vanhin poika ja sit kaksi tyttöä, syntyivät peräkkäisinä vuosina. Leikkivät yhdessä kaiket päivät ja joku päivä pojallakin oli mekko päällä. Juttelin myöhemmin kahden kesken et sisarukset on tyttöjä ja sinä olet poika ja mekko ei oikeastaan ole pojan asu. Ei siitä mitään traumaa syntyny. Asiallinen opastus sukupuoleen ja siihen liittyvään käytökseen on normaaliin identiteettiin kasvattamista.

    Tykkää

    1. Ei se mekko olisi siitä pojasta tyttöä tehnyt, se on vain mekko.
      Olen lukenut, että joskus aikoinaan oli erikoista kun naiset alkoivat pukeutua housuihin…

      Tykkää

    2. Nimenomaan tulisi antaa kaikkien, ja erityisesti lasten pukeutua haluamallaan tavalla, sukupuolesta riippumatta. Ihan hyvin voi poika käyttää mekkoa. Hän on poika ja pysyy poikana, vaikka pukisi päällensä mitä. Nimenomaan vapaus ilmaista itseään miten haluaa, siitä huolimatta että on kumpaa sukupuolta tahansa, estää ihmistä alkamasta kokea sukupuolensa/kehonsa ahdistavana, vääränä tmv.

      Liked by 1 henkilö

      1. Tässähän se judu onkin. Tästä pitäisi saada tehtyä sallittua. Tällaisia turhia rajoja miesten ja naisten välillä juurikin pitäisi purkaa! Olen jotakuinkin vakuuttunut, että se vähentäisi paljonkin sukupuolesta koettua ahdistusta.

        Nykyinen meininkihän ei auta hommaa mitenkään, koska missään vaiheessa kehon todellisuutta ja sukupuolen fyysistä muuttumattomuutta ei painoteta – eikä sitä, että lopulta hormonit ja kirurgia ovat vain kosmeettisia hoitoja, jotka eivät tee kenestäkään toisen sukupuolen edustajia. Korkeintaan vain jotain, joka ehkä näyttää vähän siltä.

        Hitto, jos transsukupuolisuus on jotenkin luonnollinen asia eikä mielenterveysongelma kuten kehonkuvahäiriöt, joissa ihminen haluaa eroon ruumiinosistaan… niin millä logiikalla se vaatii mitään hoitoja tai mitään juridisen sukupuolen muutoksia?

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s