Kielellä on merkitystä – naisten kokema sorto perustuu biologiselle sukupuolelle

”All aspects of female subjugation and oppression lead back to the reproductive system. A feminism that doesn’t center female sexuality and reproduction is toothless and useless.” – Beatrice Louis

Mainitsimme jo aikaisemmassa postauksessamme sen, miten huolestuttavaa on, että sanaa nainen ei usein enää käytetä, vaikka olisi puhe naiserityisistä asioista (kuten kuukautiset) tai naisten oikeuksista (kuten oikeus turvalliseen aborttiin). Tässä postauksessa jatkan aiheesta hieman lisää.

Esimerkiksi aborttioikeuskeskustelussa aktivistit, poliitikot ja järjestöt viittaavat naisten sijaan yhä useammin ”kohdullisiin” tai vain yleisesti ”ihmisiin”. Abortin kriminalisoinnin käsitteelistäminen nimenomaan naisiin kohdistuvaksi syrjinnän muodoksi on kuitenkin tärkeää, sillä se ei ole yksi sattumanvarainen tai kaikkia ihmisiä samalla tavalla koskettava ihmisoikeusloukkaus, vaan rajoittaa suoraan ainoastaan biologisten naisten kehollista itsemääräämisoikeutta. Lisäksi abortin kriminalisointi liittyy rakenteellisella tasolla myös kaikkeen muuhun naisten kokemaan syrjintään ja väkivaltaan. Jotta naisten kokemaa sortoa voidaan analysoida syvällisesti ja jotta siihen voidaan puuttua tehokkaasti, on naisten kokeman sorron kokonaiskuvan ymmärtäminen välttämätöntä. Kokonaiskuvan kasaamiseksi taas on pystyttävä nimeämään kaikki erityisesti naisiin kohdistuvat syrjinnän ja väkivallan muodot.

Abortin kriminalisointi tai seksuaalinen häirintä työpaikalla kun eivät ole yksittäisiä, muista rakenteista irrallisia naisten elämää vaikeuttavia tekijöitä, vaan muodostavat yhdessä monien muiden naisten kokemien syrjinnän ja väkivallan muotojen kanssa naisten ympärille sen sorron häkin, josta me feministit haluamme kollektiivisesti vapautua.

Patriarkaatti ja naisten kokema sorto ovat globaali ilmiö, mutta ne saavat paikallisesti erilaisia ilmenemismuotoja. Tyttöihin ja naisiin sukupuolen perusteella kohdistuvia sorron muotoja eri puolilla maailmaa ovat esimerkiksi:

  • Seksuaalinen häirintä ja raiskaukset
  • Fyysinen ja seksuaalinen parisuhdeväkivalta
  • ”Kunnia”väkivalta
  • Lapsi- ja muut pakkoavioliitot
  • Tyttöjen sukuelinten silvonta
  • Kuukautisstigma (ilmenee esim. kuukautismajoina)
  • Naisvaltaisten alojen (esim. hoiva-ala) alipalkkaus suhteessa miesvaltaisiin aloihin
  • Tyttöjen ja naisten ihmiskauppa erityisesti seksiteollisuuteen
  • Abortin kriminalisointi

Osa listaamistani sorron muodoista koskettavat ainoastaan biologisia naisia (kuten silvonta), kun taas osa koskettaa pääosin naisia, mutta myös vähäisemmässä määrin haavoittuvaisessa asemassa olevia ja kulttuurisesti feminisoituja miehiä (kuten pakkoprostituutio).

Naisiin kohdistuvia väkivallan ja syrjinnän muotoja tarkastelemalla huomaa nopeasti, että naisten kokema sorto liittyy erityisesti miesten haluun hyväksikäyttää naisia seksuaalisesti ja kontrolloida naisten lisääntymistä. Miehet ovat läpi historian kohdelleet naisia omaisuutenaan, ja vaikka naiset ovat kuluneen vuosisadan aikana päässeet nauttimaan monista kansalaisoikeuksista, hyödynnetään naisten kontrollin ja hyväksikäytön välineinä yhä edelleen ympäri maailmaa esimerkiksi lainsäädäntöä, väkivaltaa, naisten taloudellista riippuvuussuhdetta miehiin sekä kasvatusta tiukkoihin sukupuolirooleihin.

Sukupuolen perusteella tapahtuva sorto ei kosketa ainoastaan epäonnekkaita yksilöitä, vaan se vaikuttaa ryhmätasolla kaikkiin naisiin (esim. vaikka jokainen nainen ei koe elämänsä aikana seksuaalista väkivaltaa, vaikuttaa tieto seksuaalisen väkivallan yleisyydestä ja uhka sen osumisesta omalle kohdalle jokaisen naisen elämään). On myös erityisen tärkeää muistaa, että globaalissa maailmassa taloudellinen ja seksuaalinen hyväksikäyttö ylittävät valtioiden rajat, minkä takia myös feministisen analyysin naisten kokemasta sorrosta tulee olla globaalia.

67461389_404107186875711_2500584278182592512_n

Kun naisia koskettavista ilmiöistä keskusteltaessa korvataan naiset epämääräisemmin ihmisillä (kuten ”raskaana olevat ihmiset”, ”menstruoijat”, ”kohdulliset”, ”ei-miehet”), ohitetaan se, että keskustelun kohteena ovat nimenomaan naiset ja naisia koskettavat asiat. Sanomatta jää silloin usein myös se, että naisiin kohdistuvien sortomuotojen vastustaminen ei ole yleinen ihmisoikeuskysymys, vaan erityisesti NAISTENoikeuskysymys. Tämä on tärkeää siksi, että yleisestä ihmisoikeusajattelusta on perinteisesti puuttunut naisnäkökulma eli ohitettu naiserityiset kysymykset ja se, miten sukupuoli vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Se, että patriarkaatissa mies on standardi ja nainen ”toinen”, heijastuu aivan kaikille yhteiskunnan osa-alueille – esimerkiksi lääketieteeseen: mieserityisiä sairauksia tunnetaan paremmin kuin naiserityisiä ja naiset saavat yleisesti huonompaa lääketieteellistä hoitoa. Esimerkiksi miesten erektiohäiriöitä on tutkittu moninkertaisesti enemmän kuin naisten yhdyntäkipuja, ja vaikka endometrioosista kärsii joka kymmenes nainen, sen tunnistamiseen kuluu oireiden alettua yleensä useita vuosia. Myös naisten kehollista koskemattomuutta loukataan lääketieteen piirissä yhä mitä erilaisimmin tavoin (kts. esim. The Husband Stitch tai tämä artikkeli tiedottomille naispotilaille ilman suostumusta tehdyistä sisätutkimuksista). Miesten ja naisten väliset sukupuolierot on kuitenkin naisten onneksi alettu vähitellen ottaa paremmin huomioon lääketieteessäkin – siitä huolimatta, että joidenkin transaktivistien mielestä biologinen sukupuoli on täysin sosiaalinen konstruktio ja biologiset naiset ovat ”myyttisiä olentoja”.

Pidän erityisen absurdeina syytöksiä, joiden mukaan radikaalifeministit ovat ”antifeministisiä” tai ”misogyynisiä”, koska ”redusoivat naiset biologiaan ja lisääntymiskykyyn”. Se, että tiedostamme biologisen sukupuolen olemassaolon ei tarkoita sitä, että naiset eivät olisi mitään muuta kuin biologinen sukupuolensa, vaan päinvastoin: biologinen sukupuoli on ainoa kaikkia naisia yhdistävä tekijä, ja sen lisäksi voimme olla mitä tahansa muuta. On myös äärimmäisen laiskaa käyttää ”gotchana”  sellaisia huomioita kuin ”kaikki (biologiset) naiset eivät voi synnyttää” – tietenkään eivät voi, mutta siitä huolimatta vain biologiset naiset voivat. Ja ei, emme ajattele, että hedelmättömät naiset olisivat ”vähemmän naisia” kuin muutkaan naiset. (Ylipäätään ajatus, että sukupuolta voi olla enemmän tai vähemmän, tulee genderuskovaisilta, ei meiltä.)

Radikaalifeministisen analyysin keskiössä ei ole biologinen sukupuoli sen takia, että vihaisimme transihmisiä, vaan sen takia, että biologisen sukupuolen perusteella meitä on vuosituhansia sorrettu. Syvällinen analyysi naisten kokemasta sorrosta ei tosin ole ollut kovassa huudossa vuosikausiin. Kolmannen aallon individualistinen rusinat-pois-pullasta-choicy-choice-feminismi – jonka äänitorvien mielestä kaikki naisten valinnat ovat automaattisesti feministisiä – haastoi sorron juurisyille menevän ja suuria rakenteellisia muutoksia vaativan radikaalifeminismin jo ennen queer-feminismin ja genderuskon valtavirtaistumista, mutta kaikki viime vuosikymmenten liberaalifeministitkään tuskin olisivat uskoneet, että 2010–luvulla tullaan kiistelemään siitä, että onko sellaista erityistä ryhmää kuin biologiset naiset edes olemassa.

Sen toteaminen, että naiset kokevat sortoa biologisen sukupuolensa perusteella, ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö myös transihmiset (ja kaikki muut sukupuoliroolinormeista huomattavasti poikkeavat ihmiset) kokisi patriarkaalista syrjintää ja väkivaltaa. Perinteisestä maskuliinisuudesta poikkeavat biologiset miehet kuitenkin kokevat syrjintää ja väkivaltaa eri perustein ja hieman eri muodoissa kuin naiset biologisen sukupuolensa perusteella. Trans-identifioituvien biologisten naisten kokema sorto on puolestaan hyvin samanlaista kuin muidenkin sukupuolirooleihin sopeutumattomien naisten.

Jos biologisen sukupuolen esille nostaminen leimataan vihapuheeksi tai vähintäänkin poliittisesti epäkorrektiksi, se tekee yhteiskunnallisen keskustelun naisten oikeuksista lähes mahdottomaksi, vaikeuttaa naisten rakenteellista sortoa analysoivan tutkimuksen edistymistä, hankaloittaa naisten järjestäytymistä kokemaansa sortoa vastaan sekä lopulta häivyttää täysin näkyvistä sen, että naiset ylipäänsä ovat erityinen sortoa kokeva ryhmä. Patriarkaatti kiittää.

Kirjoittanut: Laura

4 vastausta artikkeliin “Kielellä on merkitystä – naisten kokema sorto perustuu biologiselle sukupuolelle

  1. ”Trans-identifioituvien biologisten naisten kokema sorto on puolestaan hyvin samanlaista kuin muidenkin sukupuolirooleihin sopeutumattomien naisten.”

    Millä perusteella transmiehet siis kokevat sortoa ja millaista se on?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s